Yksi on joukosta poissa...

Yhtenä aamu se vaan oli jalaton.
Ajalteltiin, että katsotaan vielä ja toivotaan parasta.
Mutta ei, meni vaan huonommaksi.
Mies päätti kanasen parhaaksi päättää sen elinpäivät tässä maailmassa.

Mietittiin läpi kaikki marekin taudit ynnämuut, mutta nyt tästä tapauksesta on jo muutama viikko eivätkö muut ole sairastuneet.
Jalat vaan jostain syystä ilmeisesti halvaantuivat. Ovathan nuo alunperin tuotantokanalan kanat jo yli viisivuotiaita.

Onni oli hetken surullinen ja olisi halunnut kaivaa kanan ylös haudastaan. Ensimmäinen kerta pojalle kun kuulee jonkun kuolevan, ei ihan helppo juttu selittää 4-vuotiaalle.

Nyt tuo kanafarmari haluaisi mustan kanan. Mutta Evira on ilmeisesti kieltänyt lemmikkikanojen myynnin Suomessa olevan kanojen mykoplasman takia. Noh, keväällä sitten.

Tuulien teitä

Lasken matkaan leijan kauneimman.

Se saa lentää, tuulien teitä.

 Toivo nousee yli ulapan.

 Anna rauha, varjele meitä. Anna rauha, varjele meitä.

 Laitan matkaan toiveen kauneimman.

 Se saa lentää tuulien teitä.

 Pyyntö kantaa yli maailman.

 Anna rauha, varjele meitä.

 Joku saattaa laulun tunnistaa vaikkapa rippileiriltä, josta tämä itsellenikin on tuttu. Ja sattuu sopimaan moneen tilanteeseen tällä hetkellä vaikka en mitenkään hengellinen ihminen olekaan.

 Pojat saivat vanhemmiltani leijat ja voi mikä riemu noinkin yksinkertaisista leluista! Taisi muillekin sukupolville nousta niistä hyviä muistoja mieleen... :)

Vessajuttuja

Päätin viikonloppuna extempore siivota meidän ulkohuussin.

Huussihan on muutoin ihan priimakunnossa, mitä nyt maali vähän paikkapaikoin rapiseekin.

 Harmi etten tullut ottaneeksi ennen-kuvaa huussista. Hotelli helpotus oli täynnä puutarha- ja pihajuttuja, jotka tulivat jo ovella vastaan... (nyt ne tulevat jollain toisella ovella... :) )

Nyt mahtuu isi ja poika vierekkäin istunnolle! ;)

Heinähommia

Isäntä teki lähinnä kivan maiseman vuoksi tuollaisen aitauksen heinäseipäistä ja annettiin nurmikon siellä kasvaa.

Sitten tuli ajatus heinistä seipäillä.

Sitten heinien säilömisestä tulevia lampaita varten.

Noh, tuumasta toimeen. Mun teräspappa aitona asiantuntijana oli mukana.

Kymmenisen seivästä oli ja noin puolet navetan toisen päädyn ylisistä saatiin täyteen.

Kelpaa sitten tulevien lemmikkien herkutella.

Aita jää paikoilleen odottelemaan verkkoa ja asukkaita...